Aiempi postaukseni ”Mitä on Dry Needling?” pyrki selittämään tiiviisti ja yksinkertaisesti, mistä hoitomuodossa on kyse. Seuraava teksti on ehkä hieman pidempi ja yksityiskohtaisempi, mutta pidän asiat silti simppeleinä.
Dry needlingin (toiselta nimeltään kuivaneulaus) yhteydessä on lähes poikkeuksetta mainittava ainakin lyhyesti triggerpisteistä. Triggerpiste on kiristyneistä lihassarkomeereista muodostunut pienen pieni lihassäiekimppu, joka tyypillisesti oireilee kivuliaasti joko paikallisesti tai heijastelevana kipuna. Triggerpisteet jaetaan aktiivisiin ja latentteihin triggerpisteisiin. Aktiivinen triggerpiste oireilee tietyissä liikkeissä tai asennoissa. Latentti triggerpiste oireilee lähinnä vain silloin, kun siihen kohdistetaan suoraa painetta esimerkiksi terapeutin käsittelyssä.
Triggerpisteet voivat kehittyä lihakseen suorasta vammasta (isku, venähdys tms.), toistuvasta liikkeestä ja rasituksesta, kuten urheillessa toistuvista suorituksista tai pitkäkestoisista staattisista työasennoista.
Triggerpiste kehittyy, kun motorisen päätelevyn neuromuskulaarisessa liitoksessa tapahtuva asetyylikoliinin liikaeritys aiheuttaa poikkeavaa aktiopotentiaalia (eli hermoimpulssi, solun toimintajännite) solun motorisessa päätelevyssä. Tämä aiheuttaa jatkuvaa sarkomeerien supistumista, jolloin alueelle kehittyy iskemiaa ja hypoksiaa. Paradoksaalisesti tila aiheuttaa kudosalueelle lisääntyvän tarpeen energialle ja hapelle, joita sinne ei jatkuvan supistustilan vuoksi pääse kulkeutumaan. Prosessin seurauksena vapautuu vasoaktiivisia (verisuonten supistumiseen vaikuttavia) ja algogeenisiä (kipua aiheuttavia) aineita. Nämä herkistävät perifeerisiä nosiseptoreita (kipuhermopäätteitä). Jos nämä nosiseptorit antavat jatkuvalla syötöllä signaalia kivusta, saattaa se herkistää selkäydinsarven neuroneita ja supraspinaalisia rakenteita. Tämän seurauksena saattaa kehittyä hyperalgesiaa (kipua koetaan normaalia herkemmin), allodyniaa (tila, jossa normaalisti kivuton ärsyke aiheuttaakin kipua) sekä sentraalista herkistymistä, joka voi ilmetä säteilykipuna.
Tyypillisesti triggerpisteitä hoidetaan painelemalla ja kitkahieronnalla, dry needlingillä, spray-and-stretch -tekniikalla sekä Suomessa harvemmin lidokaiinipistoksilla.
Dry needling ja sen fysiologiset vaikutukset
Dry needlingissä neula asetetaan muutamasta millistä muutamien senttien syvyyteen. Näin neulalla voidaan vaikuttaa iho-, faskia ja lihaskerroksiin. Neulauksessa voidaan käyttää erilaisia stimuloivia tekniikoita, joissa neulaa liikutellaan ylös ja alas tai pyöritellään. Usein tavoitteena on saada aikaan lihaksessa nytkähdys, englanninkielisessä kirjallisuudessa ”local twitch response”. Tämä nytkähdys on tahaton selkäytimestä lähtevä heijaste (heijaste = refleksi), jonka seurauksena neulattavat lihakset supistuvat hetkellisesti. Tutkimusnäyttö tukee näkemystä, jonka mukaan dry needlingistä saadaan eniten hyötyä, kun kohdekudosta stimuloitaessa lihasnytkähdys saadaan aiheutettua. Näyttöä on myös siitä, että syvemmälle tehdyllä neulauksella on parempi analgeettinen eli kipua lievittävä vaikutus kuin vain pinnallisella neulauksella.
Dry needlingin varsinaisista vaikutusmekanismeista ei ole yksiselitteistä näkemystä tai varmuutta, mutta erään selitysmallin mukaan poikkeava aktiopotentiaali voidaan saada pysähtymään neulauksella. Kuten aiemmin mainittiin, triggerpisteiden motorisissa päätelevyissä on havaittu poikkeavaa aktiopotentiaalia eli solun kalvon sähköaaltoa. Neulauksella aikaansaatu lihassupistus tukahduttaa ylimääräisen aktiopotentiaalin tuottamalla näitä sähköisiä purkauksia lisää, jolloin asetyylikoliinivarastot ehtyvät. Tällöin motorisen päätelevyn aktiopotentiaali vähenee ja poikkeava sähköaaltoilu voidaan saada pysäytettyä.
Neulauksen on todettu lisäävän paikallisesti verenkiertoa. Erään selitysmallin mukaan kudoksen neulastimulaatio vapauttaa vasoaktiivisia välittäjäaineita, jolloin verisuonet laajenevat paikallisesti ja alueen veren- sekä hapensaanti paranevat.
Triggerpisteitä ympäröivistä kudoksista on mitattu kohonneita substanssi P:n (kipuimpulssia kuljettava välittäjäaine) ja kalsitoniinigeeniin liittyvän peptidin pitoisuuksia (laajentaa verisuonia sekä herkistää kipuratoja), joiden pitoisuuksien on todettu laskevan neulauksella tuotetun lihassupistuksen jälkeen. Hermostollisella tasolla neulaus aktivoi välillisesti tulehdusvälittäjäaineita, minkä seurauksena nosiseptorit lähettävät selkäytimen tuojahaarakkeisiin ärsykettä aktivoiden myös ylempiä, kipua prosessoivia ratoja. Tämä ikään kuin katkaisee pitkittyneen kipuaistimuksen, jolloin lopulta koetaan kivun lievittymistä.
LÄHTEET
